Näytetään tekstit, joissa on tunniste Chicago. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Chicago. Näytä kaikki tekstit

torstai 14. heinäkuuta 2011

Kotia kohti

9.-10.7.

Olimme laatineet aikaeron taltuttamiseksi taistelusuunnitelman, jonka mukaan lentoa edeltävä yö piti selvitä vähillä yöunilla. Blogia päivitellessä ja laukkuja pakatessa vierähtikin hyvin aikaa ja unille siirryttiin puoli kolmen ja neljän välillä. Herätyskello pärähti armottomasti jo 4.45 ja kunkin oli taitseltava itsensä ylös silmät ristissä valmistautumaan kotimatkalle. Laukut kantoon ja alakertaan, jossa yön meitä varten sinnikkäästi valvonut respan setä hoiti meille ystävällisesti taksin. Vajaan puolituntisen saimme ihastella vielä sumuista Los Angelesin aamuyötä, kunnes olimme saapuneet omaan terminaaliimme. Check-in ja sitten laukut matkaan. Yhdet kengät jouduttiin vielä siirtämään kassista toiseen, että saatiin nyökkäys rouvalta tiskin takaa. Turvatarkastuksen jälkeen huomasimme ihmeeksemme, että shoppailutarjonta kentällä oli varsin vaatimaton. Siispä etsimme istumapaikat ja pilkimme siinä vuorotellen ennen koneeseen pääsyä. Sen verran hyvin oli vähäunisen yön taktiikka onnistunut, että kaikki taisivat olla jo unilla ennen kuin kone ehti irroittaa otteensa maasta.

Muutaman tunnin kuluttua olimme saapumassa Chicagoon ja meitä odotti hätäinen 45 minuutin vaihtoaika. O'Hare on matkustajamäärältään maailman toiseksi suurin lentokenttä heti Atlantan jälkeen, joten valmistauduimme juoksemaan. Saimme kuitenkin tietää vaihtolennon portin ja uudelle portille ei ollutkaan montaa sataa metriä matkaa. Olimme sikäli onnekkaita ja juosta ei tarvinnut. Onni kääntyi kuitenkin päästyämme toiseen koneeseen, sillä vajaan puolituntisen istuttuamme meille ilmoitettiin, että koneen tankkaus ei onnistu ja jouduimme palaamaan terminaaliin. Lopulta odottelimme kolmisen tuntia, kun huoltomiehet laittoivat konetta kuntoon ja meitä lepyteltiin 12 dollarin ateriakupongilla. Omatunto alkoi jo jokaisen mielessä kolkuttelemaan ja kaikki valitsivat salaattiaterian. Matsku työnsi kuitenkin salaattikipon reppuunsa, sillä hän oli päättänyt selättää jet lagin olemalla syömättä 10 tuntia. (Harvardin tutkimus)

Koneeseen päästyämme vaivuimme jälleen kaikki uneen. Tällä 8½ tunnin lentomatkalla kaikki meistä saivat unta yli puolet lentomatkasta, joten olimme melko hyvin levänneitä saavuttuamme Helsinkiin sunnuntaina aamupäivällä kello 11:n jälkeen. Mainittakoon vielä, että Matskun kymmentuntinen tuli kuin tulikin täyteen ja mies kaivoi maireana salaattikipponsa pari tuntia ennen Helsinkiin pääsyä. Nostettakoon Matskun suoritukselle vaikka kaikki 12 reissulta kertynyttä uutta hattuamme! Auto löytyi hyvävoimaisena parkkihallista ja kuljetti meidät turvallisesti yhden pysähdyksen taktiikalla kotikulmille Kuopioon. Huikea reissu oli näin tullut päätökseensä.

Kun nuori mies nukkuu, se on kuin laittaisi rahaa pankkiin.

torstai 23. kesäkuuta 2011

Helsinki-Chicago-LA

22.6.2011
Utahin, Coloradon ja Nevadan ilmatila

Heräsin aamulla siihen, kun majoittajamme valmistautui töihinlähtöön Töölössä. Saimme luvan jäädä Maken kanssa uneksimaan vielä asunnolle ennen kentälle siirtymistä, joten otimme vielä tunnin syvää lepoa ennen kuin siirryimme aamupalalle Cafe Picniciin. Aamupalalle siirtyessämme otimme yhteyden muutaman kilometrin päähän, jossa Matsku ja Vellu olivat heräilleet kaverinsa luona aamuun aurinkoiseen. Makoisan aamupalan nautittuamme haimme auton ja matkakumppanit. Reissu ei ole reissu ilman jännityselementtejä, joten tähänkin hienoon aamuun saatiin sopivasti äksöniä, kun Make huomasi "hampaidensa" jääneen Cafe Picnicin tarjottimelle. Ajoimme Volvolla nopeusrajoitusten mukaisesti paikalle ja huomasimme, kun roskakuski oli juuri tyhjentämässä roska-astioita! Helpotukseksi Picnicin henkilökunta oli ollut sen verran kiireinen, että tarjottimet olivat vielä tyhjentämättä astiahyllyssä. Näitä Tilanteita isolla T:llä saadaan varmasti kokea vielä lisää tämän matkan aikana. Yön aikana Viiksikerho oli muuten saanut uuden jäsenen, kun Vellu oli siistinyt leukahiveniään karkealla froteepyyhkeellä. Tässä vaiheessa kiitettäköön majoittajia yöpaikoista, TACK!

Jumbossa kävimme vielä hankkimassa pari puuttuvaa matkatarviketta ja tämän jälkeen siirryimme kentälle odottamaan Amerikan Airlinesin kromilinnun nousua. Matsku hoiteli kotimaan pisnekset kuntoon muutamaa minuuttia ennen koneen nousua, että reissua voi tehdä huoletta. Ensimmäinen etappi oli noin yhdeksän tunnin lento Hki-Chicago, joka meni mukavasti nukkuen, syöden ja lukien. Leffatarjonta oli mitä oli. Chicagossa vaihtoaikaa oli pari tuntia, joka meni jonottaessa sormenjälkitunnistukseen ja turvatarkastukseen. Laskimme pikaisesti, että tiukoista turvatoimista huolimatta näytimme Helsinki-Vantaalla passia useammin (3 kertaa) kuin Chicagossa (2 kertaa). Uniformuvirkailijoiden esittämiin kysymyksiin jokainen meistä löysi oikeat vastaukset ja passileimauksen ääni oli kuin rautaportit olisivat auenneet maailmaan kokemattomaan. Metallinpaljastimen läpikulun ja baageleiden mussuttamisen jälkeen osa meistä kävi tutustumassa edistyksellisiin saniteettitiloihin, jossa oli elektroniikkaa lähes yhtä paljon kuin japanilaisissa täyden palvelun hotelli helpotuksissa. Osaa ne täälläkin.

Chicagosta nousimme seuraavaan AA:n koneeseen kohti LA:ta. Viimeistään tässä vaiheessa taustajoukkojen tekemät "IF LOST, PLEASE RETURN TO…" -paidat saivat huomiota osakseen ja jopa vakavien bisnesmiesten suunpielet nousivat leveään hymyyn. Paidat huomattuaan eräs Chicagolainen herrasmies tuli kyselemään meiltä asioita Suomesta ja ensimmäinen asia, jonka hän otti esille, oli persujen vaalimenestys. Saimme vastailla mm. kysymyksiin: miksi persut olivat niin suosittuja? Kuka on persujen puheenjohtaja? Millainen mies Mr. Soini on?

Ai niin, Losin konetta odotellessa kerkesimme arpoa kuskin vuokraamolta hotellille ja huomiselle päivälle. The Stigin roolin sai Vellu molemmiksi päiväksi, kun vetäisi korkeimman kortin esille kahteen kertaan! Aamulla alkava ajopätkä on tosin sen verran pitkähkö, että kaikki saavat varmasti ensimmäisen tuntuman menopeliin. (Menopelistä tulee oma tekstinsä hiukan myöhemmin.)

Nyt on matkustettu 15 tuntia ja Suomessa kello on 5:00. Väsymys on tällä hetkellä tuntematon olotila. Los Angelesilainen aikarauta näyttää kellon olevan 19:00 ja ilta-aurinko valaisee alapuolellamme Bryce Canyonia ja Grand Canyonia. Komiaa o!