Kotia kohti

9.-10.7.

Olimme laatineet aikaeron taltuttamiseksi taistelusuunnitelman, jonka mukaan lentoa edeltävä yö piti selvitä vähillä yöunilla. Blogia päivitellessä ja laukkuja pakatessa vierähtikin hyvin aikaa ja unille siirryttiin puoli kolmen ja neljän välillä. Herätyskello pärähti armottomasti jo 4.45 ja kunkin oli taitseltava itsensä ylös silmät ristissä valmistautumaan kotimatkalle. Laukut kantoon ja alakertaan, jossa yön meitä varten sinnikkäästi valvonut respan setä hoiti meille ystävällisesti taksin. Vajaan puolituntisen saimme ihastella vielä sumuista Los Angelesin aamuyötä, kunnes olimme saapuneet omaan terminaaliimme. Check-in ja sitten laukut matkaan. Yhdet kengät jouduttiin vielä siirtämään kassista toiseen, että saatiin nyökkäys rouvalta tiskin takaa. Turvatarkastuksen jälkeen huomasimme ihmeeksemme, että shoppailutarjonta kentällä oli varsin vaatimaton. Siispä etsimme istumapaikat ja pilkimme siinä vuorotellen ennen koneeseen pääsyä. Sen verran hyvin oli vähäunisen yön taktiikka onnistunut, että kaikki taisivat olla jo unilla ennen kuin kone ehti irroittaa otteensa maasta.

Muutaman tunnin kuluttua olimme saapumassa Chicagoon ja meitä odotti hätäinen 45 minuutin vaihtoaika. O'Hare on matkustajamäärältään maailman toiseksi suurin lentokenttä heti Atlantan jälkeen, joten valmistauduimme juoksemaan. Saimme kuitenkin tietää vaihtolennon portin ja uudelle portille ei ollutkaan montaa sataa metriä matkaa. Olimme sikäli onnekkaita ja juosta ei tarvinnut. Onni kääntyi kuitenkin päästyämme toiseen koneeseen, sillä vajaan puolituntisen istuttuamme meille ilmoitettiin, että koneen tankkaus ei onnistu ja jouduimme palaamaan terminaaliin. Lopulta odottelimme kolmisen tuntia, kun huoltomiehet laittoivat konetta kuntoon ja meitä lepyteltiin 12 dollarin ateriakupongilla. Omatunto alkoi jo jokaisen mielessä kolkuttelemaan ja kaikki valitsivat salaattiaterian. Matsku työnsi kuitenkin salaattikipon reppuunsa, sillä hän oli päättänyt selättää jet lagin olemalla syömättä 10 tuntia. (Harvardin tutkimus)

Koneeseen päästyämme vaivuimme jälleen kaikki uneen. Tällä 8½ tunnin lentomatkalla kaikki meistä saivat unta yli puolet lentomatkasta, joten olimme melko hyvin levänneitä saavuttuamme Helsinkiin sunnuntaina aamupäivällä kello 11:n jälkeen. Mainittakoon vielä, että Matskun kymmentuntinen tuli kuin tulikin täyteen ja mies kaivoi maireana salaattikipponsa pari tuntia ennen Helsinkiin pääsyä. Nostettakoon Matskun suoritukselle vaikka kaikki 12 reissulta kertynyttä uutta hattuamme! Auto löytyi hyvävoimaisena parkkihallista ja kuljetti meidät turvallisesti yhden pysähdyksen taktiikalla kotikulmille Kuopioon. Huikea reissu oli näin tullut päätökseensä.

Kun nuori mies nukkuu, se on kuin laittaisi rahaa pankkiin.

Päivä studioilla ja ilta Pasadenassa

7.7.

Jo niin tuttua kaavaa noudattelevan "continental breakfastin" jälkeen suuntasimme innokkaina metroasemalle ja päivän kohdetta Universal Studios:ia päin. Kyseessä on huvipuisto, jossa pääsee tutustumaan Universal Studios:in tuotantoon niin oikeiden lavasteiden kuin viihteellisten 3D:hen ja vuoristoratoihin painottuvien huvipuistolaitteiden kautta. Sisäänpääsy kustanti muistaakseni 75 $ ja 140 $:lla olisi saanut jonojen ohitukseen oikeuttavan vip-passin. Jälkeenpäin vip-passiin sijoittaminen olisi tuntunut fiksulta valinnalta, mutta ehdimme tosin nähdä päivässä kaiken minkä halusimmekin.

Ensimmäisenä jonotimme 50 minuuttia studion esittelykierrokselle, jossa kierrettiin kaupunkijunalla oikeiden lavasteiden keskellä. Välillä juna muuttui 3D-vuoristoradaksi ja joutui keskelle Gorillan ja Tyrannosaurus Rexin kaksintaistelua. Pääsimme myös kokemaan muutamia erikoistehosteita vesisateesta tulvaan ja maanjäristyksestä uivaan tappajahairobottiin. Suurin yksittäinen näkemämme lavaste oli Täydellisten naisten Wisteria Lane ja kaupunkikortteli, josta löytyi niin New York, Lontoo kuin Pariisikin.

Seuraavana suuntasimme puolen tunnin jonoon ja The Simpsons rideen, joka oli kirjoittajan suosikki. Krustylandissa kiemurteleva virtuaalinen vuoristorata oli virtuaalisuudestaan ja animaatiomaailmastaan huolimatta niin todellisen tuntuinen, etten todellakaan haluaisi olla se jonka tehtävä on siivota istuinvaunuja. Siivottavaa kun todennäköisesti riittää. Sen verran mahanpohjastaottavaa kyyti oli. Muita mainittavia kokemuksia olivat pimeässä tunnelissa kulkenut The Mummy pikanopea vuoristorata, teatteria ja 3D elokuvaa hienosti sekoittanut Terminator show sekä Shrek 4D, jossa saimme aasin aivastuksia päin naamaa. Alueella käppäili myös lukuisia animaatio- ja elokuvahahmoja, jotka poseerasivat valokuvissa ja viihdyttivät kävijöitä interaktiivisilla esityksillään. Tuliaiskassit täyttyivät tällä reissulla kiitettävästi. Universal Studios oli hieno kokemus ja siellä olisi helposti saanut kulumaan koko päivänkin.

Tuliaisostosten jälkeen palasimme hotellille valmistautumaan Los Angelesin iltaan. Päätimme ottaa metron keskelle Downtownia, josta uskoimme löytävämme hyvän ruokapaikan. Metrossa paikallinen kanssamatkustaja avasi keskustelun - kuten usein tällä reissulla aiemminkin. Keskustelu johti siihen, että päädyimme hänen mukanaan downtownista vielä puolen tunnin junamatkan päähän Pasadenaan. Vaikka aluksi tuntui, että mihinkähän sitä nyt tuli lähdettyä, oli "seikkailu" lopulta sen arvoinen. Paikallinen oppaamme Jenna myös valaisi, että Downtownin illassa olisimme saaneet tutustua korkeintaan Mc Donaldsiin ja huumediilereihin. Jenna vei meidät Cheesecakefactory nimiseen ravintolaan, missä saimme yhden reissumme parhaimmista aterioista ja jälkiruoaksi herkullisinta juustokakkua ikinä. Aterian jälkeen oppaamme johdatti meidät omaan kantapaikkaansa. Ilta meni rattoisasti karaokevuoroa odotellen (valitettavasti jäi myös odotteluksi) ja biljardia pelaillen. Metro lopetti kulkunsa jo puolen yön aikaan, joten kotimatka taittui mukavan venäläistaustaisen taksikuskin kyydissä.

Ympyrä sulkeutuu

6.7.

Viimeinen aamu San Diegossa ja siirtyminen Los Angelesiin, reissumme viimeiseen kohteeseen. Aamupäivän ohjelma rakentui jo edellisiltana, kun Matsku ilmoitti, että muutamat voittamattomat aallot olivat jääneet kaivelemaan mieltä ja halu takaisin aalloille oli kova. Niinpä jaoimme porukan kahteen osastoon, joista toinen (Vellu ja Matsku) lähti kesyttämään vielä aaltoja ja toinen (Make ja Fabio) vuokraamaan uutta menopeliä loppumatkaksi.

Olisimme halunneet sporttisen menopelin atleettisille reissaajille viimeiseksi päiväksi, mutta yhtälö oli epätosi, koska yhtälön toisella puolella oli iso kasa matkalaukkuja. Dollar-vuokraamosta löysimme kuitenkin porrasperäisen Ford Tauruksen eli ”Taunuksen”, joka osoittautui hyväksi valinnaksi TipTronic-vaihteistolla ja isolla tavaratilalla. Surffareita odotellessa kuljetuskalustovastaavat kerkesivät vielä käymään downtownissa ostoksilla ja Hard Rock Cafessa, jossa henkilökunta esitteli meille paikkaa tarkemmin. Hieno oli.

Puolenpäivän jälkeen haimme aalloilla olleen parivaljakon kyytiin ja otimme uudeksi suunnaksi Los Angelesin. Matkalla pysähdyimme shoppailemaan outlet-myymälöille, joissa oli tarjolla merkkivaatteita hyvillä alennuksilla. Teimme viisaita ostospäätöksiä ja yhtään turhaa hattua ei ostettu, vaikka Vellun sanoin ”lapanen meinasi karata kädestä”.

Vaikka tiet Losiin olivat parhaillaan kuusikaistaisia, ruuhkia riitti sen verran että olimme kaupungissa vasta kuuden jälkeen. Hyvän pihvipaikan ja Long Beachin tarkistettuamme palautimme auton lentokentän tuntumaan ja otimme taksin hotellille. Taksikuski piti keltaisen rautalaatikon hyvässä vauhdissa läpi keskustan ja hotellille saavuimme ennen yhtätoista. Samalla yksi ympyrä sulkeutui ja olimme tehneet täyden kierroksen mantereella. Hotelli sijaitsi vain parin metropysäkin päässä downtownista, joten näillä sijoilla oli hyvä alkaa valmistautumaan uuteen päivään enkelten kaupungissa.